Harrogate - Britannian puutarhakaupunki - XI

Miljoonakelloja vaiko petunioita ja kannoja.

Murateistakin saa mielenkiintoisen amppelin.

 

Kotimatka alkoi tutustumalla Harrogateen, sen nähtävyyksiin ja hienoihin kukkaistutuksiin.

Laitan lupaamani kuvat tulemaan, kunhan tässä kiireiltäni ehdin :)

Harrogate II - kotimatkalla XII

Värien harmoniaa sinisävyisenä

ja oranssina

tyylikästä naisten vaateliikkeen näyteikkunan edessä, näitä oli kolme vierekkäin

Vielä Harrogatesta XIII

Kosmoskukka. Ihanan herkkää.

Lobelia, syvä punainen. Tällaisia olen joskus kasvattanut siemenistä ja olivat varsin kauniita kotipihallakin.

Upeat oranssit ruusut, joita sadepisarat kruunasivat.

Valley Garden - XIV

Valley Gardenissa oli upeita kukkaistutuksia. Harmi, että satoi vettä, mutta silti pystyimme nauttimaan syksyn kukkaloistosta. Suurin osa kukista oli tuttuja meille suomalaisillekin.  Onneksi oli puutarhuri mukana, joka tiesi jos muut eivät tienneet. Kiitos Minna!

 

 

 

Valley Garden sijaitsee siis Harrogatessa ja oli viimeinen tutustumiskohteemme.

Kotiin - XIV

 

Viimeksi kävimme lounaalla LeD2:ssa. Ei ollut häävin näköinen paikka ulkoa, mutta ruoka ja palvelu oli mahtavaa, joten pieni mainos on paikallaan.

En nyt vessojakaan sentään kuvaa joka paikassa, mutta näinkin sen voi tehdä.
Tämä oli viimeinen kuva tältä reissulta :)

Kaunis kiitos matkaseuralle ja oppaille Leilalle sekä Kaarinalle!

Syksyn ruusu

Tämän pienen äitienpäiväruusun kukkimista olen seurannut pitkin kesää. Kukkia tulee pikkuhiljaa ja varsinkin tämä viimeinen tekee vanhetessaan aivan ihanat pilkut. Väri syvenee kukan vanhetessa. Pieni ruusu on viihtynyt kukkapenkissä ainakin viitisen vuotta. Äitienpäiväruusut eivät siis ole mitään kertakäyttötavaraa.

Yksinäinen ratsastaja

Yksinäinen ratsastaja tuli mieleen tästä pikkuisesta kärpäsestä syysleimukukassa.

Punahattu

Jälleen kerran punahattuja, mutta ne vaan ovat niin mahtavia kukkia.

Jättipalsami

Kaunis, mutta salakavala. Kuvasin jättipalsamin hetki sitten Tammelan Pyhäjärven rannasta minne sitä on levinnyt todella paljon. Tutkin siemenkotaa, enkä enää ihmettele miten se leviää varsin ansiokkaasti. Sitkeä se tietysti on, kun menestyy vaikka missä, mutta tehokas on siementämistapakin. Puristin siemenkotaa ja poks, siellähän siemenet olivat kuin viritettyinä pongahtamaan ympäristöön. Niillä on ihan jokaisella pieni vieteri ja kun siemenkota avautuu, niin ne singahtelevat ympäristöön. Ilmeisesti, kun siemenet ovat kypsiä, niiden "vietereiden" paine avaa kodan ja taas pari metriä on valloitettu. Viikatetta näille pitäisi näyttää. Ikinä en halua tätä puutarhaani.

Ja vaaleanpunaista

Edellisen kasvinkaveri. Tämä köynnöstää jo edesmenneessä tupsupuussa (pihlajaan vartettu aronia) pihan aurinkoisimmalla paikalla. Edessä on kyllä muuta kasvillisuutta ettei aurinko pääse paistamaan kasvin juureen. Kahdesta metristä ylöspäin kukkia on aivan valtavasti. Tämä on kiihdyttänyt kukintaansa syksyä kohti aivan valtavasti. Kesämmällä jo ajattelin, ettei kukkia tule lainkaan, mutta erehdyin pahasti, onneksi.