Jouluvalot

Iltakävelyillä Akun kanssa olen ihaillut erään talon seinässä olevaa valoasetelmaa. Siksi sitä voi kai sanoa. Se on tehty vanhaan ikkunankehykseen. Kehyspuut on maalattu mustiksi ja valot on aseteltu ikkunan taakse.
Minä en paljon perusta puihin heitetyistä valoista, vaan niiden pitäisi olla myös kauniisti aseteltu ja nämä "ikkunavalot" mielestäni olivat tosi kauniit ja katseeni suuntautui niihin aina ohi kävellessä. Varastossamme on ollut monta vuotta käyttämättömänä olleet valot ja tästä se idea lähti.

Tämä on tehty ikkunanpuitteita mukaellen ja korkeutta sillä on 130cm sekä leveyttä 60cm. Määrämittaan sahatut puut koottiin ruuveilla ja maalattiin Valtti Color -puunsuojalla. Ripustus on tehty ketjuilla ja valot on pingotettu kehyksen takana oleviin avokoukkuihin. Laitos on helppo ottaa aikanaan pois, kun irrottaa vain ketjut koukuista räystään alta.

Livenä valot loistavat myös kehyksen sivuilta eikä keltainen tiiliseinä loista ihan noin paljon.

Komea poika

Ei riittänyt, että ihmisellä on puutarha ja korttien sekä korujen teko harrastuksena. Nyt joukkoon kuuluu myös vakituisesti japaninpystykorvauros Aku, kohta 9 kk iältään.

Aku on jo nyt syksyllä harrastanut ankarasti puutarhanhoitoa ollen kiivaasti mukana haravoinnissa. Hyvin se sujuu ja siirtyminen sisätiloihin puolivartalosuihkun jälkeen käy aina mallikkaasti. Valkoisen koiran väri on siitä hyvä, että heti näkee missä on likaa, niin puutarhatöiden kuin kävelylenkinkin jälkeen. Ei tarvitse uittaa koko koiraparkaa.

On mielenkiintoista nähdä keväällä, miten kukkamaiden kautta ei oikeasti oikaista eikä niistä muutenkaan löydy mitään mielenkiintoista, mutta eiköhän Aku tule oppimaan, kun ei ole lainkaan tyhmä.

Kanttarelleja

Näitä herkkuja on Tammelan metsät pullollaan :)

Rohtosuopayrtti

Tämä kasvi ilmestyi kukkamaahani vaihtokasvin mukana ilmeisesti ja ajattelin ensin lehtien perusteella, että tämä on toisesta penkistä levinnyt rohtosuopayrtti. Aikani ihmettelin, kun kukka alkoi kukkia. Rohtosuopayrttini nimittäin on kerrottukukkainen ja tämä on tällainen sinkkumalli. Perennakirja sitten kertoi, että molempia on olemassa ja tämä olisi sen mukaan yleisempi. Minä en kuitenkaan tällaiseen ole ennen törmännyt.

Tomaatitkin kypsyvät

Kasvihuoneen sato on tänä vuonna ollut hyvä. Tomaatteja on syöty jo kohta kuukauden verran. Kasvihuonekurkkuja tulee myös, samoin salaattiaineksia; salaattia, persiljaa, kolmea laatua basilikaa ja tilliä. Nämä kasvavat kaikki kasvihuoneessa, koska tämähän on koristepuutarha ja pihan puolella kasvaa melkein pelkästään kukkia.

Lisää lilaa

Maatiaisleimukukkia ei harmaahome vaivaa, vaikka muut ovat kuin kalkittuja kesän jäljiltä. Ikävän näköisiä läheltä katsottuna. Saattaapi olla, että olen lannoittanut niitä liian typpipitoisella aineella eli hevosenjaskalla. Tuntuu että osa kasveita ei pidä siitä. Aiemmin kun annoin kasveille keväisin vain y-lannoitetta ja syksyllä pk-lannoitetta suoraan pussista, niin ei tällaisia ongelmia ollut, mutta kun olen siirtynyt eloperäiseen lannoitukseen, niin osa lannoituksesta ainakin on mennyt täysin ketuille. Pionitkaan eivät ilmeisesti kovasti pidä hevosenlannasta. Onneksi en ole niitä kovasti näin lannoittanutkaan, mutta siellä missä olen, niin eroja kasveissa on havaittavissa.

Todistettavasti minullakin on muutama ruusu. Tosin pieniä, mutta hengissä. Olen koonnut mammojen äitienpäiväruusut tähän kukkapenkin etureunaan ja punatähkät pitävät olostaan vähän niiden varjossa, koska aurinko kovasti pääse porottamaan juurille. Ruusuja en varsin kasvata enää, koska ne ovat liian hienohelmoja minulle. Joskus olen niitä yrittänyt kasvattaa, mutta kun "kaatuneita" tuli useampia talven jäljiltä, niin ajattelin että kasvattakoot ne jotka osaavat enkä alkanut harvenneita rivejä täyttämään. Minä kasvatan kasveja jotka vapaaehtoisesti haluavat kasvaa hoidossani.

Nokkosperhosia ja neitoperho

Nokkosperhosia on tänä kesänä ollut enemmän kuin vuosikausiin yhteensä.

Neitoperhosiakin on mukavasti liikkeellä, mutta amiraalit ovat talvehtineet ilmeisen huonosti, koska en ole pihalla nähnyt kuin yhden kerrallaan, eikä se suostunut kuvaan. Nämä perhoset nauttivat alla kuvassa olevan purppurapunalatvan medestä. Välillä kukissa on suorastaan ruuhkaa.

Jättiläisiä

Lisää kuvia viime perjantain puutarhakierrokselta.
Nämä kasvavat talon varjoisalla puolella vesilammikon sivuilla ja pitävät kasvupaikastaan. Ylempänä oleva purppurapunalatvan latvusta huiskii yli kahden metrin korkeudessa ja se on oikea perhosmagneetti.
Suurikukkainen nauhus ei pidä paahteesta, vaan heittäytyy aivan veltoksi kuumuudessa. Kukapa ei, jos liikaa porottaa :)

Himalajan jalkalehden seuranta jatkuu

Himalajan jalkalehden kasvupaikka on varjoinen ja kostea. Lehdet ovat kesän aikana haalistuneet melkein yksivärisiksi oltuaan alkukesästä hauskan raidalliset.

Puutarhakirja kertoo, että Himalajan jalkalehden suuret punaiset hedelmät ovat syötäviä, mutta ei heti tulisi mieleeni maistaa niitä. Odottelen josko siitä löytyisi jossain vaiheessa siemeniä. Sitä en ihmettele, että koko kasvi on muuten myrkyllinen. Keväällä kun se nousee maasta, niin se muistuttaa lähinnä jotain sientä ja siitä aukeavat raidalliset ja kylläkin tosi kauniit lehdet. Ehkäpä ne ovat myrkyllisyytensä vuoksi niin huomiota herättävän näköiset. Tämä yksilö lisää vuosi vuodelta yhden lehden kasvustoon ja tänä kesänä tuli ensimmäinen ja ainoa kukka.

Miss Bateman ja Piilu

Piilua on kuvannut vaikka miten monta kertaa, mutta se on uskomattoman kaunis mielestäni.

Ja hän kuuluu sarjaan uusi tuntematon kaunotar.
Edit: sain tiedon, että hän on Miss Bateman. Kiitos tiedosta Anna-Reetta ja Kika.

Uudet kärhöt yllättävät

Nämä kaksi kärhöä kukkivat ensimmäistä kertaa vuosiin. Istutin ne ensin ilmeisen huonoihin paikkoihin kun en ole perehtynyt kärhöihin mitenkään. Pari vuotta sitten siirsin niitä parempaan paikkaan ja loppu onkin jo historiaa :) Tässä "uudet" tulokkaat, eikä tietenkään mitään hajua nimistä. Pari on vielä kukkimatta ja yksi ei näyttäytynyt lainkaan, mutta uskon että sieltä se vielä ponnistaa vaikkapa ensi kesänä. Sen verran tiedän, että kärhö ei välttämättä joka vuosi edes näyttäydy.

Elokuun loppua Liljanmaalla

Olen tänään ottanut melkoisen määrän kuvia puutarhasta, kun päivitykset ovat pahasti jääneet tekemättä. Kyllä täällä koko ajan jotain kuitenkin on tapahtunut. Ainakin kukat ovat kukkineet :) Minähän olen nimennyt kaikki kukkamaat selvyyden vuoksi, koska kukkamaita löytyy muutama. Jokaisella nimellä on jokin historia ja tämä maa on saanut nimensä kukkamaan toisessa päässä vartiota pitävän vesikannuja pitelevän tytön mukaan. Tytöllä ei ole kannuissaan kuitenkaan vettä, koska pihalla on mielestäni muutenkin jo tarpeeksi vesiaiheita ja liika on liikaa puutarhassakin joissain tapauksissa.

Kohta alkaa olla harventamisen aika näissäkin maissa. Onneksi on taas ilmoittautunut muutama tuttu joilla on puutarhanlaitto meneillään. Minä kun en raaski heittää yhtään perennaa kompostiin.
Tässä siis yleiskuva yhdestä suunnasta ja tuohon perään laitoin muutaman lähikuvan kukista, jotka tähän aikaan hallitsevat tätä nurkkaa.

Lisää liljanmaalta

Päivänsilmä

Kultapallo

Tarhapäivänliljoja

Liljanmaalta

Liljanmaa kehittyy pikku hiljaa. Mäntyjen juurilla köynnöshortensiat saavat pituutta, pionit kukkivat kesällä, vaikka siirsin ne melkein jäisinä paakkuina viime syksynä. Ehkäpä se olikin hyvä aika, kun kasvit olivat aivan lepotilassa. Aiemmin, jos on pioneja pitänyt siirtää, olen tehnyt siirron jo elokuun loppupuolella. Kukat ovat selvästi pienempiä täällä, kuin mitä ne olivat aurinkoisemmassa paikassa, mutta hyvä näin. Toinen rivi pioneita pääsee paremmin oikeuksiinsa talon edustalla ja kukkii aiemmin kuin tämä "entinen takarivi". Siirsin tälle maalle kaikkiaan seitsemän pionia. Pionien edessä kasvaa kuivassa paikassa hyvin viihtyvä raitakuunlilja. Tässä se myös pysyy sopivan pienikokoisena eikä rehevöidy liikaa.

Purppurakeijunkukka nauttii selvästi olostaan tässä puolivarjoisessa paikassa (tuossa korituolin oikealla puolella) , kun taas korallikeijunkukka näyttää vaativan aurinkoisemman paikan. Se siis saa siirron vielä tänä syksynä.

Keijunmekot loistossaan

Keijunmekkoja olen kasvattanut vissiin kymmenen vuotta. Viime kesä oli kuitenkin ensimmäinen, jolloin siemeniä en itse kasvattamistani saanut, mutta onnistuin kuitenkin saamaan niitä toiselta kasvattajalta :) Tänä vuonna odotan hyvää siemensatoa.
Hopealanka sopii keveytensä ja värinsä vuoksi mielestäni tälle hienosti kaveriksi.

Edelweiss ja törmäkukka

Alppitähti kasvaa minulla turhan ravinteikkassa maassa tällä hetkellä ja lehdet ovat tummemman vihreät kuin pitäisi olla. Aina on kukkamaissa jotain muuteltavaa.

Rentokasvuinen törmäkukka levittää kukkansa mukavasti kivetykselle.
Nämä kaverit kasvavat vierekkäin.

Kilpailu

Kommentteihin oli tänään ilmestynyt Huiskulan mainos puutarhablogikilpailusta. En nyt mainosta äänestämään omaa blogiani, kun en ole mitään aikoihin kirjoitellutkaan, mutta siellä on mielenkiintoinen lista puutarhablogeja. Käykäähän kurkkimassa, jos löytäisitte vaikka aivan uuden mukavan puutarhan.

On se niin koiramainen

Thedina's Rasakulla eli Akulla on ikää jo yli viisi kuukautta ja alkaa olla täysikasvuisen kokoinen. Toivottavasti ;) eikä kasvaisi enää paljon. Säkäkorkeus on japaninpystykorvauroksella 38 cm ja Akulla se on jo n. 37 cm. Valjaita piti löysätä tänään ja vitseilin pojalleni, että onko Akulla massankasvatuskausi meneillään? Tänään Aku on kuulemma nostanut ensimmäistä kertaa jalkaa, joten se on jo iso koira.

Viime vierailusta alkaa olla jo kolmisen viikkoa ja odotan Akua ja isäntää saapuvaksi, toivottavasti se tapahtuu lähiaikoina. Aku rakastaa juosta ja remuta pihalla ja olla sen valtias. Olla villi ja vapaa kun tulee kaupungista mökille :) Tämä kuva ei nyt aivan tee oikeutta Akun ylväälle ryhdille ja leijonanharjalle, mutta toiste sitten parempi kuva.

Sinisen sinistä

Tämä vaan siis on niin kaunis, en voi lakata ihastelemasta sitä.

Köynnöstelijöitä

Pihakierrokseen kuuluu ilman muuta jokakesäiset kuvat puissa kiipeilevistä köynnöksista, koska joka kesälle tulee muutoksia. Köynnöshortensiat kuvaan myöhemmin.
Tässä humala nauttii kesästä ilman kirvoja. Nämä kirvattomat kesät ovat olleet tosi vähissä.

Piippuköynnös puolestaan on nauttinut hyvin palaneesta hevosenlannasta ja runsaista vesisateista. Lehdet ovat mainion kokoisia.

Laikkuköynnöksellä (oikealla) on seuraanaan haiseva kimikki. Olen havainnut, että laikkuköynnöksellä kestää muutama vuosi alkuunlähdössä, mutta sen jälkeen se onkin aivan mahdoton kasvaja. Viitisen vuotta sitten istutimme pihan ensimmäisen laikkuköynnöksen terassin pöydän näkösuojaksi. Tänä kesänä kasvi on sitten villiintynyt kasvuun, jota pitää ilmeisesti alkaa rajoittamaan sekatööreillä, kun ne vielä pystyvät siihen. Seuraavaksi pitänee ottaa järeämmät aseet käyttöön. Laikkuköynnökseen tulee muuten aivan ihanan tuoksuiset pienet valkoiset kukat alkukesästä.

Vaaleanpunainen Clematis Alpina ei nyt ole tietysti enää parhaimmillaan, kun kukinta on ohi, mutta kivat hörhelöiset siemenkodat koristavat sitä ensi kevääseen saakka. Tämä on kivunnut jo varmaan neljän metrin korkeuteen. Alhaalla ei ole paljon lehtiä, mutta latvustossa sitäkin enemmän. Tämä pitää suojata verkolla syksyllä, sillä jussi tykkää alpinan rungosta talvella.

Pihakerroksella sunnuntaina

Värimintut ovat kukkineet jo monta viikkoa päivänsilmien kanssa.

Hämykuunliljat ovat mahdottoman kokoisia, kun on ollut suotuisa kesä niille. Mitään lannoitusta eivät ole saaneet pariin vuoteen kun kasvu on muutenkin kuvien luokkaa.

Vanhanaikaisesta rohtosuopayristä pidän kovastikin näkönsä ja tuoksunsa vuoksi.

Kasvihuoneen kulmilta

Mustasilmäsusanna viihtyy suojaisassa paikassa kasvihuoneen kulmalla. Clematis Alpinan tukikehys on vielä toistaiseksi melkoisen tyhjänä. Kaivoin alpinat ylös, koska niillä oli hurja kasvu ja varjostivat liikaa kasvihuonetta. Tilalle istutin molemmille puolille Ruotsinkäynnöskuusamat ja toivon niiltä maltillisempaa kasvua.

Kurkkuja tulee pikku hiljaa.

Ja tomaatit kypsyvät sopivaa vauhtia.

Klematiksia

Virolainen Piilu on kotiutunut hyvin uuteen paikkaansa Liljanmaahan

Samoin "löytölapsi" Jackmannii, mikä kiipeilee iloisesti männynoksilla

Ja myös virolainen Rüütel on parhaimmillaan. Virolaisia istuttaisin enemmänkin, mutta niitä ei näiltä kulmilta tahdo saada mistään.

Krassi

Olen laittanut kesäkukkia vain muutamaan purkkiin. Nämä krassit kukkivat ensimmäisiä ja keijunmekot aloittivat toisena. Nämä kasvatin vanhoista siemenistä.
Laitan postauksen keijunmekoista kun saavuttavat lisää korkeutta ja tuuheutta. Lupaavalta kasvusto kuitenkin näyttää.

Pihan kaunistus

Poikamme Rikun suloinen, japaninpystykorvanpentu Aku on ollut muutaman päivän hoidossa isännän kiertäessä Suomea hevirundilla. Aku on kohta 5kk ja on erittäin hienoluontoinen, oppivainen ja ja kiltti koira. Rapsutuksia ja seuraa ei voi hänelle antaa liikaa :) siis puhdasverinen seurakoira.
hmm, jotain hämminkiä kuvan kanssa kun en saa sitä onnistumaan sitten millään. Akulla on kyllä tassut ihan kunnossa. Kuvaa napsauttamalla saa koko kuvan näkyviin.

Päiväkirjaa kesän kukista c) 21.6.2009 kukkivat

Kukista on olen tehnyt parempaa selkoa aikaisemmassa blogissani viime kesänä ja nämä ovat oikeastaan kertausta niistä. Kukat ovat tosin kasvaneet melkoisesti vielä viime kesästäkin ja nyt tulee mieleen tänään kukkia katsellessani, että taas on kohta kukkien jakamisen aika. Perennathan eivät jaksa loputtomiin kasvaa paikoillaan, vaan niitä on uusittava aika ajoin eli jaettava. Mistäköhän taas keksin sijoituskoteja jakotaimille :)

Tähtiputki

Aikainen pioni, tästä ensimmäiset kukkivat jo kesäkuun alussa

pioneihin en kyllästy koskaan, ja niitä onkin muutamia erilaisia

kultakaari