Tarhavarjohiippa ja pikarililjat

 Keisarinpikarililjat avautuvat kohta.

 Kirjopikarililjat eli shakkikukat ovat kauneimmillaan. Vähän vielä lämmintä, niin alkaa siementen kypsytys.

 Naapurin rouvalta saatu kylmänkukka selvisi yllätyksekseni hengissä talvesta. Kaksi muuta kuoli, joten alkaa olla selviö, että tätä en osaa kasvattaa. Useampia yrityksiä on ollut jo aiemminkin. Onkohan sillä aina liian hyvä kasvupaikka? Oliko se taas kuiva mäntymetsä, missä tämä parhaiten menestyy. Siis pitäisi olla karuhko, kuiva paikka? No, tämä ei sitä ole.

 Dramaattista punaista, hui.

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. Tässä yksi kauneimmista, tarhavarjohiippa.

Hiljaista

Jotain elämää sentään puutarhassa 😊
Pelargonia on mukana sisällä olohuoneesta otetussa kuvassa. Ihanaa kun voi taas kohta tuntea olevansa kuin puutarhassa, vaikka onkin sisällä. Tuntuu, että kukat tulevat sisälle asti.  Olohuoneen kukkapöydällä on esikasvatuksessa muutama kesäkukkakin. Tänä vuonna otin esikasvatuksen maltillisesti. Kerrankin.

Marjatiput

klikkaa kuva suuremmaksi
Tällaiset hurjat pitkäkinttulinnut löysin loppukesästä -50% -pöydältä Terjen kukkakaupasta. Arvelin, että joku paikka niille jostain löytyy ja samasta paikasta myöhemmin ostamani marjakanervan kanssa ne mahtuivatkin hyvin samaan kukkalaatikkoon. Kiitos laihojen jalkojen :)

Sammakkoprinssin ruusut

Köynnöshortensioita on useammankin männyn juurella ja tässä  puutarhan kolmas sammakko oikeiden lisäksi on ruusujensa ympäröimänä. Puutarhuri on kiitollinen kun saa hoitaa puutarhaansa tänäkin kesänä.

Kukkateline

Tällainen kukkateline kotiutui meille, kun hyvä ystävä nappasi sen roskalavalle menosta. Oli ollut eräässä liikkeessä myyntihyllynä ja ystävälle tuli mieleen, että Eijalla saattaisi olla sille käyttöä. Jep, kyllä oli. Terassin sisääntulon sivussa oli paikka valmiina - ollut jo vissiin 15 vuotta, mutta en ole ennen siihen mitään erityistä kaivannut, mutta pakko on sanoa, että kokokin on aivan oikea.Telineen kehikko on tehty neliskanttisesta metalliputkesta ja käsitelty kuin se olisi ruosteessa. Ylhäällä on sarana ja hyllyt ovat irralliset paksusta koivulaudasta. Ei kauhean vaikea toteutettava ja helppo laittaa kasaan jos on tarvis.
Pitkästä aikaa tuli näillekin kukkaruukuille käyttöä ja ovat kuin tehdyt hyllykköön.

Eka lomapäivä takana ja kerrankin on ilmatkin kuten lomalaisella pitää olla.

Tähän puutarhaan ei tule mitään koristekrääsää, vaan kuinka kävikään?

Olen ollut vuosikaudet tiukkaan sitä mieltä, että meidän pihalle ei mitään puutarhatonttuja tule, eikä varsinaisia tonttuja tullutkaan. Nämä ovat vaan pikkuhiljaa löytäneet tiensä tänne. Yksi on kaunis, toinen  hauska ja kolmas sattuu sopimaan paikkaansa muuten vaan.

Raija-Liisa sai nimensä mieheltäni ja löytyi Somerniemen kesätorilta Korvenojan Maaritin varastosta, jossa aina on jotain uutta. Korkeutta sillä on vähän yli metri ja kaunis ruusuköynnös olalta vyötärölle.

Sieltä löytyi tämä ruosteinen lintu valopylvään juureen ja seuraavat tontutkin.

 

 

Tämä kinttua nostava, ei mitenkään kaunis, etualan karvaturri löytyi Itä-Suomesta Pikkirillistä. Juju on takajalan nosto koiramaiseen tyyliin.

Tässä Lilja, jonka mukaan koko kukkamaa on nimetty.

Lisäksi löytyy vielä etupihan kiveykseltä Helena joka kaataa vettä kannustaan ja silmittelypaikan risa valkoinen korituoli. Pitänee kuvata nämäkin jossain vaiheessa.

Sateen jälkeen

Tässä eilinen unikkokuva vähän kirkkaampana. Kävin muutama viikko sitten digikuvauskurssilla ja tuotoksia laitan nyt tänne puutarhasta. Mitäänhän en ole tänne aikoihin kirjoitellut ja kuvia sen paremmin laittanut. Puutarha voi hyvin. Isäntä kaivoi juhannusaaton kunniaksi neljä vanhaa punaviinimarjapensasta ylös :) Avaruutta tuli kummasti lisää (ja vähemmän kierrettävää kun leikkaa nurmikkoa). Viinimarjapensaista ei ole enää jäljellä kuin mustat. Punaisten marjoista tehtyä mehua ei kukaan ole juonut ja ovat vain olleet huonona omanatuntona kun niistä ei ole tullut mitään tehtyä. Nyt on hyvä.

Tässä pitkällä valotusajalla veden liikettä

Tausta epäselväksi ja etuala tarkaksi.

 Taustan laikkuköynnös on ottanut valtavan kasvuspurtin ja kukkien huumaava kielontuoksu on vastassa kun tulee terassille. Myös pölyttäjiä on niissä kovasti liikkeellä, mutta toistaiseksi olemme tulleet hyvin toimeen.

Koira osaa aina kuvaustilanteessa pitää silmänsä auki. Ihmisellä ne yleensä ovat kiinni kun kameranlaukaisin räpsähtää. Pioni ja helmihalikka käytävän vasemmalla puolella ovat itse kylväytyneitä. Maata ei ole kummoisestikaan styroksin ja pikkukivien välissä, mutta yllätyksekseni kolme vuotta sitten näkyi pionin ensimmäinen lehti. Viime vuonnakin oli pelkästään muutama lehti, mutta tänä vuonna hän on tehnyt kuusi kukkavartta ja niihin on tulossa yhteensä 15 kukkaa. Aika hyvin nollapenkissä.

Kuva-arvoitus

Äitienpäivälahjani tänä vuonna. Vanhemmalta pojaltani Akilta olen saanut näitä toivomusäitienpäivälahjoja jo useampana vuonna. Nyt sain kolme vähän eri mallilla toteutettua tukea kuin aiemmin. Nämä on jälleen tehty 10mm:n harjateräksestä ja hitsattu nyt neliöön, korkeutta on kolme metriä.
Näillä on tarkoitus tukea pensasclematikset. Aiemmin tukena ovat olleet hoikat heinäseipäät, mutta ne eivät kestä montaakaan vuotta maassa ja lisäksi apuna on pitänyt vielä käyttää manillanarua. Nämä ovat säänkestävät ja vain paranevat vanhetessaan. Sijoitin ne niin, että clematis kasvaa tuolta keskeltä. Tietysti vähän pitää ohjailla kasvia, mutta tämä on siisti ja helppo systeemi.

Kiitos Aki!

 Ja näin äitienpäivän kunniaksi vielä kuva itse lempeydestä.

Melkein puutarhatonttu

.. aina sanonut etten huoli muovisia puutarhatonttuja puutarhaan, mutta niin vain tämä aidalla istuva tyttö tuli lauantaina pihaan. Bongasin sen viime lauantaina Somerniemen kesätorilta Maaritin valikoimasta. Kai se oli tuo lintu tytön kädellä mikä liikutti mieltä. Laitoin tytön istumaan Akunpolun viereen.

Clematispöydät

Väliaikatiedotus uusista tuista. Clematikset kasvaa aivan laskelmieni mukaan ;) Muuten en sitten olekaan matikassa erityisen hyvä.

Työpäivä

Tänään ja eilen on ollut hieno työpäivä puutarhassa. Päivä alkoi kukkien alkujen nostamisella maasta. Pari muuta Vihreäsaarta oli tehnyt naapurissa hienot kukka-altaat kivestä ja ne täytettiin kunnollisen kokoisilla perennoilla. Eiköhän jo tänä kesänä ole kukkaloistoa tiedossa sielläkin. Varo vaan Suvi, innostus saattaa olla tarttuvaa laatua!

Istuttamisesta ja toisten innostuneisuudesta tarttui varmaan meikäläiseenkin osansa ja kukkamaiden pöllytys jatkui kotona.
Otin Liljanmaasta ylös juuri kukintansa lopettaneet punaiset tulppaanit, koska halusin istuttaa keltaiset värililjat uudelleen. Tulppaanit kasvoivat liljojen lomassa ja liljojen kukinta oli tyystin taantunut ja kukkavarret olivat aivan pieniä. Kukkasipulit olivat todella pieniä ja niitä oli useampia kerroksia päällekkäin.

Hikistä homma se oli näin helteellä, mutta kun on luvattu huonoja kelejä, niin ajattelin hyödyntää tämän viikonlopun. Huomenna olisi jo voinut olla myöhäistä. Maan olin kalkinnut hyvin jo keväällä. Nyt kaivoin jokaiselle istutettavalle sipulille oman kuopan, laiton kanankakkakikkareita ja kastelin kunnolla.

Tulppaneista leikkasin kukkavarret poikki etteivät ne ala kasvattamaan siemeniä ja annan nyt sipulien vetää voimaa lehdistä ja varsista. Tulppaanilaatikot ovat ilmavassa paikassa katoksen alla kuivumassa ja syksyllä rapsin kuivat varret pois ja istutan tulppaanit uudelleen. Lukumäärän lisäystä on siis taas tiedossa.

Vähän on ankean näköistä Liljanmaalla vielä, mutta eiköhän se tästä lähde. Clematiksilla on ollut surkeat liian matalat tuet tähän asti, mutta eilen illalla hetken suunniteltuani alkoi idea hahmottua. Tikasosat ovat jo pari vuotta varastossa olleet äitienpäivälahjat :) Osa on jo käytetty, mutta tässä siis loput. Harjaterästä yhdistettynä kierrätetyistä entisistä kanikoppien metalliritiläseinistä. Kiitos Sepi näistä. Et varmaan osannut arvata, että ne pääsisivät joskus tällaiseen käyttöön. Uskoisin, että nämä kestävät muutaman vuoden ja toivon ettei tule naapureilta valituksia, mitä hökötyksiä on ympäristöön tehty.

Ajattelin, että clematikset saavat vähän avustettuina kiivetä hyllyille, roikkua niiltä vapaasti kuin ryöpyten. Näin siis koristepuutarhurin sielun silmin, mutta kesä näyttää miten juttu toteutuu.
Talvella sitten näille hyllyille voisi laittaa vaikkapa lyhtyjä.

Tuntuu, että eilen ja tänään on tullut tehtyä puutarhahommia enemmän kuin pariin vuoteen yhteensä. Muut harrastukset ovat vieneet kovasti aikaa, mutta olen iloinen että kipinää löytyy edelleen tähänkin. Ei kai puutarhanhoitoa voi koskaan lopettaa jos sille kerran on pikkusormensa antanut. Jos vain on edelleen puutarha mitä hoitaa.

Mukavaa suvista lauantai-iltaa kaikille!

Jouluvalot

Iltakävelyillä Akun kanssa olen ihaillut erään talon seinässä olevaa valoasetelmaa. Siksi sitä voi kai sanoa. Se on tehty vanhaan ikkunankehykseen. Kehyspuut on maalattu mustiksi ja valot on aseteltu ikkunan taakse.
Minä en paljon perusta puihin heitetyistä valoista, vaan niiden pitäisi olla myös kauniisti aseteltu ja nämä "ikkunavalot" mielestäni olivat tosi kauniit ja katseeni suuntautui niihin aina ohi kävellessä. Varastossamme on ollut monta vuotta käyttämättömänä olleet valot ja tästä se idea lähti.

Tämä on tehty ikkunanpuitteita mukaellen ja korkeutta sillä on 130cm sekä leveyttä 60cm. Määrämittaan sahatut puut koottiin ruuveilla ja maalattiin Valtti Color -puunsuojalla. Ripustus on tehty ketjuilla ja valot on pingotettu kehyksen takana oleviin avokoukkuihin. Laitos on helppo ottaa aikanaan pois, kun irrottaa vain ketjut koukuista räystään alta.

Livenä valot loistavat myös kehyksen sivuilta eikä keltainen tiiliseinä loista ihan noin paljon.

Risupesä

Tämä punatulkun pesä ei ole itse tekemäni. Ostin sen joulumyyjäisistä ilman asukkiaan. Annan sen olla tuossa ovenpielessä ja taidan laittaa siihen pääsiäiseksi pari tipua.
Pesä on tehty koivunoksista ja onkohan tuo nyt karhunsammalta. Tosi hieno idea eikä mielestäni erityisen jouluun sidoksissa.