Pihakierrokseen kuuluu ilman muuta jokakesäiset kuvat puissa kiipeilevistä köynnöksista, koska joka kesälle tulee muutoksia. Köynnöshortensiat kuvaan myöhemmin.
Tässä humala nauttii kesästä ilman kirvoja. Nämä kirvattomat kesät ovat olleet tosi vähissä.
Piippuköynnös puolestaan on nauttinut hyvin palaneesta hevosenlannasta ja runsaista vesisateista. Lehdet ovat mainion kokoisia.
Laikkuköynnöksellä (oikealla) on seuraanaan haiseva kimikki. Olen havainnut, että laikkuköynnöksellä kestää muutama vuosi alkuunlähdössä, mutta sen jälkeen se onkin aivan mahdoton kasvaja. Viitisen vuotta sitten istutimme pihan ensimmäisen laikkuköynnöksen terassin pöydän näkösuojaksi. Tänä kesänä kasvi on sitten villiintynyt kasvuun, jota pitää ilmeisesti alkaa rajoittamaan sekatööreillä, kun ne vielä pystyvät siihen. Seuraavaksi pitänee ottaa järeämmät aseet käyttöön. Laikkuköynnökseen tulee muuten aivan ihanan tuoksuiset pienet valkoiset kukat alkukesästä.
Vaaleanpunainen Clematis Alpina ei nyt ole tietysti enää parhaimmillaan, kun kukinta on ohi, mutta kivat hörhelöiset siemenkodat koristavat sitä ensi kevääseen saakka. Tämä on kivunnut jo varmaan neljän metrin korkeuteen. Alhaalla ei ole paljon lehtiä, mutta latvustossa sitäkin enemmän. Tämä pitää suojata verkolla syksyllä, sillä jussi tykkää alpinan rungosta talvella.