Neidonkieli kukassa

Tämähän onkin aika hurjan näköinen näin läheltä katsottuna. Eivät nuo nuput oikeasti toukkia muistuta. Tämä on hauska väripläntti kukkamaassa kirkkaan värinsä vuoksi. Lehdetkin kasvavat kauniina ruusukkeena maasta.

Valkoinen jaloakileija

Jaloakileija harvemmin tekee täällä valkoista muotoa. Tässäkin on aivan aavistus lilaa kannuksien kärjessä. Ylvään näköinen kukka.

Hietalilja

Hietaliljalla on hennot pitkät lehdet ja viehkot kukat. Poikassato on tänä vuonna hyvä.

Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvia lätäkkömaan reunalla. Kasvavat rutikuivassa paikassa, missä sireenit taustalla vetävät imujuurillaan kaiken kosteuden maasta. Tässä yritin kasvattaa monenmoisia kasveja, mutta ainoastaan nämä ovat viihtyneet. Kasvusto on kaunis, mutta kunnon vesisade kaataa hennot varret helposti lakoon.

Kurjenpolvia lisää

Muutama vielä. Matalahkoja, kukat ovat noin 20 sentin korkeudessa. Kurjenpolvet viihtyvät tosi hyvin mäntyjen katveessa kuivassa. Runsas neulassatokaan keväisin ei niitä hätkäytä. Vähän tietysti ruopsutan päällimmäisiä pois, mutta niinhän ne viihtyvät luonnossakin yhdessä.

Varjolilja, lila

Lilium martagon on niitä harvoja perennojen latinalaisia nimiä, jonka muistan. Sisarensa alba kukkii hetken päästä.

.. on terälehdet juuri auenneet, unikkoja

Tämän lohenpunaisen selviämistä talvesta jännitin ja tässä tulos. Valtavan kokoinen, vielä ryppyinen kaunistus.

Väri on suorastaan häikäisevä ihan livenäkin, juuri tämän värinen.

Kultakaari

Kultakaarella on erikoinen helmimäinen nuokkuva kukka. Rakastaa aurinkoa kesällä, mutta kevätaurinko on sen lehdille myrkkyä eli tämä on hyvä peitellä keväällä.

Tarhavarjohiippa

Tämä on jo kukkinut keväällä, mutta kauniit lehdet on silläkin. Lehdissä on kauniit viininpunaiset reunukset uutuuttaan, mutta vihertyvät kesän edetessä. Jaoin tämän viime vuonna neljään osaan eikä se keväällä oikein ollut kuvauksellisessa kunnossa. Ensi keväänä toivon saavani kuvia kukistakin. Ovat tavallista erikoisemmat kukiksi.
Iltapäivän aurinko porottaa näihin, mutta kestävät sen hyvin.

Lehtiä

Ei aina ne kukat, vaan myös lehdet.

Tärkein puutarha-apulainen

Akusta tulee myös välillä napsittua kuvia. Aina menossa mukana.

Piian angervo

Tämä pensas kukkii pihan kuumimmassa paikassa seppelvarvun reunustamana. Seppelvarpu ei ole vielä kukassa.
Tämä ei ole "Piianangervo" , vaan "Piian angervo", kertoi puutarhuri. Jos pensaista pitää, niin tämä on hyvä valinta, mutta talveksi se kannattaa suojata pupuilta, koska tämä on ykkösenä niiden ruokalistalla.
Tällä pihalla ei ole paljon pensaita, koska ne vievät minusta liikaa tilaa kukilta ;)

Pikkukullero

Tämän nimeä joskus arvuuttelin, mutta pikkukulleron sain vastaukseksi. Tällä on "kulleron pilkut" lehdissään. Siitä sen kuulemma tunnistaa. Ei ole mitenkään innokas leviämään ja olenkin antanut sen olla paikallaan rauhassa.

Pikkusydän

Olihan tämäkin pakko kuvata, kun niin sydämensä kyllyydestä kukkii koko kesän.

Kerrottu unikko

Nämä kukkivat jo viimeisillä kukillaan. Nimi on vähän hakusessa, vanha perenna kuitenkin. Idänunikko tämä ei ole, koska tässä ei ole mustaa laikkua terälehtien tyvellä. Valmuksi antaja tätä aikoinaan sanoi ja valmu viittaa käsittääkseni ruotsalaiseen nimeen.
Lehdet tällä eivät ole tässä vaiheessa enää missään kunnossa ja tämä kannattaakin istuttaa toisten kukkien taakse. Juurella ei kasva nokkosta, vaan jalopähkämöä :)

Oranssi unikko

Tämä leviää siementämällä mielensä mukaan. Sitä löytyy milloin mistäkin maasta ja kivenkoloista. Ei ole mielestäni asiaa sen enempää tutkimatta varsinaisesti perenna, mutta ansiokkaan siementämisen jälkeen sitä aina löytyy.

Grönlannin hanhikki "Nook"

Puhtaan valkoinen on aina kaunis puutarhassa.

Tarkennusta edelliseen

Isotähtiputki ansaitsee paremman kuvan tuon vähän epäselvän edellisen jälkeen. Halusin vain näyttää vähän tuota lehdistöä. Tässä siis tarkennusta.

Isotähtiputki

Kukkien ruusunpuna on nyt parhaimmillaan. Hetken päästä ne ovat hailakan vaaleat. Lehdistö muistuttaa kulleron kasvustoa, mutta lehtien varret ovat lyhyemmät ja lehdistöstä kasvaa kaunis pallo. Oikein kaunis lisä kukkapenkkiin. Tämä sitten siementää ympäriinsä ja pentuja on todella paljon.

Piippuköynnös

Piippuköynnöksellä on tavallisesti lehdet maksikokoiset tähän kesään verrattuna. Eivät ne nytkään tietysti ihan pienet ole. Tämä on kasvanut vuosikausia männyn kaverina kuivassa ja varjoisassa paikassa. Juurella kasvaa kuunliljoja. Piipuköynnöksen varsia ei leikata syksyllä, koska uudet lehdet kasvavat vanhaan varteen ja pituuttakin köynnökselle tulee aina vaan lisää. Tämä ei kelpaa pupuillekaan eli ei tarvitse verkkoa talveksi kuten clematikset.

Pienikukkainen kurjenpolvi

Tämä on vähän erikoisenmallinen kurjenpolvi. Suorastaan hento kasvultaan ja kukat ovat pitkien varsien päässä. Tämä ehti kukkaan toisena, verikurjenpolvi oli ensimmäinen. Huomasin vasta, että sen kukinta on kohta ohi ennenkuin olen ehtinyt lätäkkömaan reunaan. Huomenna siis.

Siperiankurjenmiekka

Sinisten sarja jatkuu. Tämän kasvaa lammikon lähistöllä.

Valkohanhikki

Valkohanhikki kasvaa n. 50 cm korkeaksi ja pitää auringosta. Kukinta-aika on pitkä.

Sinivaleunikko

Hänen talvesta selviämistään odotan aina jännittyneenä. Alunperin näitä oli 11, mutta en osaa näitä oikeasti hoitaa. Jäljellä on kaksi yksilöä vissiinkin kahdeksan vuoden jälkeen. Olen vaihtanut paikkaakin muutamaan kertaan (ei näille ehkä sentään ole ilmajuuria kehittynyt ;) Yleensä en kasvien paikkoja paljon vaihtele, mutta näistä olen ollut huolissani, enkä ilmeisesti aiheetta.
Kasvupaikka on nyt puolivarjo, aamupäivän aurinko paistaa suoraan ja sen jälkeen ne ovatkin toisten turvassa polttavimmalta päivältä. Uusia kukkavanoja on sentään useampia ja nuppujakin. Tämä on kauneimpia sinisiä kukkamaalla.

Aitoukonhattu "Alba"

Tämä on viimekesäinen löytö Somerniemen kesätorilta. Sukujuuret ovat vanhan maalaistalon pihassa. Väri on aavistuksen verran vaaleanpunaiseen menevä. Vaalenee varmaankin ajan mittaan valkoiseksi.
Ukonhattu on nimi varmaankin, koskapa on samanmoinen varreltaan ja lehdistöltään kuin tummansininen ja valkosinikirjavakin. Tarhaukonhatustakin puutarhassakirjassa puhutaan ja kerrotaan sen sekoitettavan usein harvinaisempaan aitoukonhattuun. No siis kumpi tämä on?

Isorikko

Kasvaa ja kukkii kuivalla paikalla kalliokielon kainalossa.

Vihreää mietoa kauneutta - Tellima

Tellima ei ole kukiltaan erikoinen, mutta lehdistö on upea. Tulee mieleen lakan lehdet, vain tuuheampina ja vähän terävälaitaisempina. Tellima-juttuja äsken luin kun hain taas nimeä sille, (siis ihan tehty nimi mielestäni kun ei ole suomalaista nimeä keksitty). Jutuissa mainittiin, että se on kova leviämään ja pitää melkeinpä varoa. Minun kokemukseni on, että aurinkoisessa paikassa pysyy ihan ruodussa.

Harvemmin kiittelen, mutta nyt on kiitosten aika. Päivittäin on käynyt blogissani n. 450 kävijää ja olen siitä todella iloinen. Harvempi kommentoi, ja jokaisesta kommentista olen tosi iloinen. Joskus ajattelen, että miksi näitä kuvia ja vähän juttujakin tänne laitan, mutta sitten taas vilkaisen laskuria ja ajattelen, että en varmaankaan ihan turhaan. Kiitos teille kaikille tästä innostavasta harrastuksesta ja toivon, että saan jatkettua tätä puutarhahurautusta ja saan innostettua uusiakin harrastajia mukaan.
"Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole tärkeää". - kiinalainen viisaus
"Tärkeää on olla onnellisten asioiden puutarhuri" - Muumit, Tove Jansson

Arvonta tulossa

Laskuri osoittaa, että joitakin kävijöitä blogissani on, jopa päivittäin :) Muutaman päivän sisällä pitäisi 100 000 tulla täyteen.
Olen kovasti iloinen, että muutkin seikkailevat puutarhassa täällä Tammelassa.

Siispä laitan arvonnan pystyyn ja palkinnon arvon tähän postaukseen jätettyjen kommenttien kesken. Mitään erityistä ei tarvitse kirjoitella, jos ei siihen tunne tarvetta.

Palkinto sovitaan voittajan kanssa, mutta kukkien jakotaimethan tässä ensimmäiseksi tulevat mieleen mitä voisi palkinnoksi laittaa. Jospa löytyisi jotain mitä sinulla ei vielä ole?

Osallistumisaikaa on siihen asti kun joku bongaa luvun 100 000 ja mielellään myös laittaa kommenttiinsa osuneensa paikalle luvun täyttymisen aikaan, että osaan viheltää pilliin oikeaan aikaan.

Edit: Arvonta on suoritettu. Osallistujia oli kahdeksan ja onnetar naapurihuoneesta nosti arvan, josta voittajaksi paljastui Jori. Onnea sinulle!

Maisemakuvia Liljanmaalta

Silmittelypaikan risa korituoli johon ei arvaa istua, mutta tämä onkin silmäniloksi tarkoitettu.

Jumaltenkukat taempana ovat kukkineet jo melkein loppuun, Nookit edessä vasta aloittelevat ja muilla kaikki on vielä edessä. Taitaa tuossa yksi tummansininen akleija ja pari muutakin olla kukassa.

Hulivili ja päivänkakkarat

Pihalla kasvaa myös luonnonkukkia keskellä nurmikkoa. Koira rakastaa juosta kepin perässä. Isännän puukasa hupenee kovaa vauhtia kun aina haetaan uusi keppi.

Kerrottu akileija

Vähänkö on hienot kiehkurat jollakin? Akileijoja on pihalla paljon siellä sun täällä ja se onkin yksi suosikkikukistani. Hento ja kaunis, värit ovat huikaisevat ja jokaisella omansa. Tummansinisestä kun vielä saisin kunnon kuvan.

Lehtosinilatva sinisenä ja valkoisena

Olipa vaikea kuvattava, piti vaihtaa kameraakin. Aina epätarkkuutta kuvissa..

No joka tapauksessa, tämä kasvaa aurinkoisella paikalla ja näyttää viihtyvän hyvin. Sininen on on ollut paikallaan nelisen vuotta ja valkoinen toista kesää. Sininen alkoi kasvamaan paremmin vasta viime kesänä ja nyt se on tehnyt runsaasti versoja sivuilleen. Kaipasikohan valkoista vierelleen?

Allium "Gladiator"

Vähän korkeampi laukka. Nämä pallot huitelevat n. 140 sentissä. Komeita ja nimensä veroisia.

Poppius ja juhannusruusu

Juhannusruusu aloittelee kukintaansa, vaaleanpunainen on vähän jäljessä. Näitä ruusuja on yksi aidallinen. Joka kolmas on vaaleanpunainen ja ovat aika hauskat mielestäni näin sekaisin.

Sireeniaitakin on tehty samalla systeemillä. Kaksi sinistä ja kolmas on aina valkoinen. Valkoiset sireenit kasvavat vähän matalammiksi kuin siniset, joten aita on mukavan elävä. Sen ei ole tarkoituskaan olla millilleen yhtä korkea joka puolelta. Sireenejähän ei leikata jos haluaa kukinnan.

Neidonkieli

Jos jollakin on erikoiset nuput, niin neidonkielellä.

Liljanmaa

Lilja tässä odottelee kukkien kukkimista.

Lehtoängelmä

Tällä on kivat kapeat terälehdet, mutta paha tapa siementää ympäriinsä ja tehdä poikasia. Lehdetkin ovat erikoiset, vähän akileijan lehtiä muistuttavia, mutta hennompia.

Sireenivertailua

"Petit Prairie", kotimaa Usa. Tämä pysyy matalana, noin 120 senttisenä sievänä pensaana. Tämä on selvästi tummempi kuin kotimainen tavallinen sireeni.

Tavallinen maatiaissireeni (tässä jo vähän haalistuneena) kasvaa nelimetriseksi

sama valkoisena

ja vielä kerrottuna. Tämä kerrottu on vasta aloittelemassa kukintaansa.

Laikkuköynnös kukkii ja tuoksuu

Laikkuköynnös on näkösuojana terassin pöydän päässä ja tänä vuonna se on intoutunut kukkimaan ennen näkemättömän runsaasti ja tuoksu on ihana. Kielon tuoksun tietää varmasti jokainen, mutta tässä on jotain vielä hienostuneenpaa ja vienoa.

Helmihalikka

Tällä on mukavan sinivihreät lehdet ja kukat kuin imikällä.

Rentoakankaali

Tämä sinnittelee tyytyväisenä kiven kainalossa. Leviää melkoista vauhtia rönsyillään, mutta on helppo pitää kurissa.

Vielä yksi rhodorendron

Hän jäi pois edellisestä rhodopäivityksestä.