Kevätherättelyä

Kevät on jo pitkällä, enkä ole blogittanut mitään. Pikkuisen huono omatunto vaivaa, kun huomaan että eilisen illan jälkeen täällä on poikennut yli 200 kävijää. Siitä huomaa, että puutarhureilla on intoa näpeissä päästä puutarhaan. Monilla on varmasti jo taimet pitkällä kasvamassa ja huomasinpa, että jollakin oli jo taimet kasvihuoneessa :)

Minulla ei taaskaan ole kuin keijunmekkoja, eikä niitäkään kuin muutama, mutta uskon että niistä tulee taas kauniita ja saan ihastella niitä pitkään syksyyn. Itävyys oli jotenkin heikko tänä vuonna viime kesäisistä siemenistä.

Täällä Tammelan kulmalla tulppaanit eivät vielä kuki, mutta viikon päästä ollaan varmaan aivan toisissa tunnelmissa jos vaan lämmintä riittää. Piha on haravoitu, altaat puhdistettu ja suunnittelen kärhöille uusia kasvutelineitä. Varastossa on vielä parin vuoden takaisia harjateräksestä tehtyjä tukia, joita on jo köynnöshortensioilla ja ruotsinköynnöskuusamilla. Kunhan saan jostain lainaksi voimapihdit, niin jotain niistä varmasti muotoutuu. Laittaiskohan kananverkkoa johonkin kohtaan, kuten uusi työkaverini suunnitteli omillensa laittavan. Voipi olla, saa nähdä miten käy. Kiire niillä ei vielä kuitenkaan ole.

Kalkkiakaan en ole vielä levitellyt maille, mutta ehtiihän tuon tehdä vaikka just ennen vappua. Silloin nimittäin tulee varmaankin vettä, jos vanhat merkit paikkansa pitää, ja kalkit menevät sadeveden mukana maahan.

Rhodot ovat selvinneet talvestä hyvin ja saivat kunnon kastelut lammikkojen tyhjennysvesistä. Muuten en niitä juuri kastelekaan kuin näin keväällä, mutta kunnolla silloin.

Mukavaa vappuviikkoa kaikille!

Jouluvalot

Iltakävelyillä Akun kanssa olen ihaillut erään talon seinässä olevaa valoasetelmaa. Siksi sitä voi kai sanoa. Se on tehty vanhaan ikkunankehykseen. Kehyspuut on maalattu mustiksi ja valot on aseteltu ikkunan taakse.
Minä en paljon perusta puihin heitetyistä valoista, vaan niiden pitäisi olla myös kauniisti aseteltu ja nämä "ikkunavalot" mielestäni olivat tosi kauniit ja katseeni suuntautui niihin aina ohi kävellessä. Varastossamme on ollut monta vuotta käyttämättömänä olleet valot ja tästä se idea lähti.

Tämä on tehty ikkunanpuitteita mukaellen ja korkeutta sillä on 130cm sekä leveyttä 60cm. Määrämittaan sahatut puut koottiin ruuveilla ja maalattiin Valtti Color -puunsuojalla. Ripustus on tehty ketjuilla ja valot on pingotettu kehyksen takana oleviin avokoukkuihin. Laitos on helppo ottaa aikanaan pois, kun irrottaa vain ketjut koukuista räystään alta.

Livenä valot loistavat myös kehyksen sivuilta eikä keltainen tiiliseinä loista ihan noin paljon.

Komea poika

Ei riittänyt, että ihmisellä on puutarha ja korttien sekä korujen teko harrastuksena. Nyt joukkoon kuuluu myös vakituisesti japaninpystykorvauros Aku, kohta 9 kk iältään.

Aku on jo nyt syksyllä harrastanut ankarasti puutarhanhoitoa ollen kiivaasti mukana haravoinnissa. Hyvin se sujuu ja siirtyminen sisätiloihin puolivartalosuihkun jälkeen käy aina mallikkaasti. Valkoisen koiran väri on siitä hyvä, että heti näkee missä on likaa, niin puutarhatöiden kuin kävelylenkinkin jälkeen. Ei tarvitse uittaa koko koiraparkaa.

On mielenkiintoista nähdä keväällä, miten kukkamaiden kautta ei oikeasti oikaista eikä niistä muutenkaan löydy mitään mielenkiintoista, mutta eiköhän Aku tule oppimaan, kun ei ole lainkaan tyhmä.

Kanttarelleja

Näitä herkkuja on Tammelan metsät pullollaan :)

Rohtosuopayrtti

Tämä kasvi ilmestyi kukkamaahani vaihtokasvin mukana ilmeisesti ja ajattelin ensin lehtien perusteella, että tämä on toisesta penkistä levinnyt rohtosuopayrtti. Aikani ihmettelin, kun kukka alkoi kukkia. Rohtosuopayrttini nimittäin on kerrottukukkainen ja tämä on tällainen sinkkumalli. Perennakirja sitten kertoi, että molempia on olemassa ja tämä olisi sen mukaan yleisempi. Minä en kuitenkaan tällaiseen ole ennen törmännyt.

Tomaatitkin kypsyvät

Kasvihuoneen sato on tänä vuonna ollut hyvä. Tomaatteja on syöty jo kohta kuukauden verran. Kasvihuonekurkkuja tulee myös, samoin salaattiaineksia; salaattia, persiljaa, kolmea laatua basilikaa ja tilliä. Nämä kasvavat kaikki kasvihuoneessa, koska tämähän on koristepuutarha ja pihan puolella kasvaa melkein pelkästään kukkia.

Lisää lilaa

Maatiaisleimukukkia ei harmaahome vaivaa, vaikka muut ovat kuin kalkittuja kesän jäljiltä. Ikävän näköisiä läheltä katsottuna. Saattaapi olla, että olen lannoittanut niitä liian typpipitoisella aineella eli hevosenjaskalla. Tuntuu että osa kasveita ei pidä siitä. Aiemmin kun annoin kasveille keväisin vain y-lannoitetta ja syksyllä pk-lannoitetta suoraan pussista, niin ei tällaisia ongelmia ollut, mutta kun olen siirtynyt eloperäiseen lannoitukseen, niin osa lannoituksesta ainakin on mennyt täysin ketuille. Pionitkaan eivät ilmeisesti kovasti pidä hevosenlannasta. Onneksi en ole niitä kovasti näin lannoittanutkaan, mutta siellä missä olen, niin eroja kasveissa on havaittavissa.

Todistettavasti minullakin on muutama ruusu. Tosin pieniä, mutta hengissä. Olen koonnut mammojen äitienpäiväruusut tähän kukkapenkin etureunaan ja punatähkät pitävät olostaan vähän niiden varjossa, koska aurinko kovasti pääse porottamaan juurille. Ruusuja en varsin kasvata enää, koska ne ovat liian hienohelmoja minulle. Joskus olen niitä yrittänyt kasvattaa, mutta kun "kaatuneita" tuli useampia talven jäljiltä, niin ajattelin että kasvattakoot ne jotka osaavat enkä alkanut harvenneita rivejä täyttämään. Minä kasvatan kasveja jotka vapaaehtoisesti haluavat kasvaa hoidossani.

Nokkosperhosia ja neitoperho

Nokkosperhosia on tänä kesänä ollut enemmän kuin vuosikausiin yhteensä.

Neitoperhosiakin on mukavasti liikkeellä, mutta amiraalit ovat talvehtineet ilmeisen huonosti, koska en ole pihalla nähnyt kuin yhden kerrallaan, eikä se suostunut kuvaan. Nämä perhoset nauttivat alla kuvassa olevan purppurapunalatvan medestä. Välillä kukissa on suorastaan ruuhkaa.

Jättiläisiä

Lisää kuvia viime perjantain puutarhakierrokselta.
Nämä kasvavat talon varjoisalla puolella vesilammikon sivuilla ja pitävät kasvupaikastaan. Ylempänä oleva purppurapunalatvan latvusta huiskii yli kahden metrin korkeudessa ja se on oikea perhosmagneetti.
Suurikukkainen nauhus ei pidä paahteesta, vaan heittäytyy aivan veltoksi kuumuudessa. Kukapa ei, jos liikaa porottaa :)

Himalajan jalkalehden seuranta jatkuu

Himalajan jalkalehden kasvupaikka on varjoinen ja kostea. Lehdet ovat kesän aikana haalistuneet melkein yksivärisiksi oltuaan alkukesästä hauskan raidalliset.

Puutarhakirja kertoo, että Himalajan jalkalehden suuret punaiset hedelmät ovat syötäviä, mutta ei heti tulisi mieleeni maistaa niitä. Odottelen josko siitä löytyisi jossain vaiheessa siemeniä. Sitä en ihmettele, että koko kasvi on muuten myrkyllinen. Keväällä kun se nousee maasta, niin se muistuttaa lähinnä jotain sientä ja siitä aukeavat raidalliset ja kylläkin tosi kauniit lehdet. Ehkäpä ne ovat myrkyllisyytensä vuoksi niin huomiota herättävän näköiset. Tämä yksilö lisää vuosi vuodelta yhden lehden kasvustoon ja tänä kesänä tuli ensimmäinen ja ainoa kukka.