Ja lisää kesäkuun kuvia

Kuolanpioni. Tätä olen vaalinut vuosikausia ja viime syksynä se oli pakko siirtää toiseen paikkaan. Samalla se jaettiin kahtia ja operaatio onnistui hyvin. Seurauksena oli kaksi hyvin alkuun lähtenyt erillistä pionipuskaa + kaksi uutta alkua. Tämä näköjään lähtee alkuun juurenpalastakin mikä oli iloinen yllätys. Kuolanpionihan on melkoisen harvinainen.

Kartanopionissa on mykistävä väri.

Jumaltenkukka jaksaa kukkia joka vuosi iloisesti. Nämä olen kasvattanut itse siemenistä ja olen yhtä iloinen joka kevät niiden kukkimisesta. Ne pitävät vähän varjoisammasta paikasta, sillä kuumassa paahteessa lehdet lotkistuvat.

Lehtosinilatva ja alla niittysinilatva.


Valkoinen potentilla eli hanhikki, itse siemenistä kasvattamani.

Lewisia.

Tämä bongasin viime kesänä eräällä kellarinkatolla ja piti saada myös omaan pihaan. Sitkeä kaveri kuumassakin paikassa ;)

Edit: ja tämä on kivikkosuopayrtti, Saponaria ocymoides
Heti tarkka kysyi nimeä, kun en sitä blogatessani muistanut :) Tämä on kukkinut monta viikkoa ja periaatteessa kuivassa paikassa. Tänä vuonnahan vettä on tullut kuin saavista kaatamalla viikkokaupalla. Siis kuivan paikan kasvi.


Kylmä tekee ikäviä tepposia.


Rönsyleimu lilana ja valkoisena, myös sininen on olemassa, mutta kukinta on aika heikkoa tänä vuonna.

Pieneen pihaan mahtuu paljon

Laikkuköynnökselle yökylmät ovat tehneet ikävää.

Vaaleanpunainen clematis alpina
ja sininen
tavallinen tammelalainen pihasireeni

erilaisia rhodoja

Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen, pieneen Hiaceen

Tuli mieleeni Jope Ruonansuun laulu; miten paljon mahtuu pieneen hiaceen, kun purin kamerasta kuvia ja ajattelin, että laitanpa eilisen kuvasaldon blogiini. Kukat ovat loistossaan tällä hetkellä ja koko ajan uudet puhkeavat kukkaan.
Loput laitan toiseen juttuun, koska tästä taitaa tulla aika massiivinen postaus muuten. Lisäilen joskus juttuja kuviin :)

Vaaleanpunainen pilvi

Koristeomenapuu yltyi hurjaan kukintaan ja muistutti kuvia japanilaisista kirsikkapuista keväällä, jotka ovat kuin vaaleanpunaista pilveä. Tämän kukat olivat astetta tummempia, mutta lehtiä ei näkynyt kukilta hetki tämän kuvan ottamisen jälkeen.

Suosikkivärejäni

Siemenistä leviävä särkynyt sydän. Pikkutaimia on joka paikassa, mutta helppohan ylimääräiset on nyppäistä pois. Tämä on todella kiitollinen kasvi. Ihana kukiltaan ja kukkii pitkään. Viihtyy aivan kuivassa mäessä mäntyjen katveessakin ja kyllä näitä sitten löytyykin pihalta useita. Valkoinen vain on siveä tavoiltaan, eikä tee lapsia helmoihinsa.

Ikivanha iris ja hyvin viihtyvä arovuokko. Lemmikki pehmentää niiden liittoa.

Tulppaaneita ja runoilijan narsissi

Yleiskuvaa Liljanmaalta. Tulppaaneja keltaisena, oranssina ja punaisena, keltaisia torvinarsisseja, vuohenjuuria ja hyvään kasvuun päässeitä muita perennoja.
Vanha narsissi on päässyt taas vauhtiin toissakesäisen jakamisen jälkeen.


Näitä en lakkaa ihailemasta. Tulppaanit vaativat välillä huilitaukoa ja voimaantuvat selvästi, kun otan ne yleensä kolmen vuoden välein ylös varsineen päivineen. Kukkavarret pitää myös muistaa leikata poikki aina kukinnan jälkeen, että kasvi saa varastoitua voimaa sipuliinsa eikä käytä turhaan erergiaansa siemenien kasvattamiseen.

Huikaiseva patjarikko

Patjarikko viihtyy pihalla parissakin paikassa paahteessa hienosti. Neliöllä on satoja kukkia.

Yökuvausta

Myöhään illalla valkoisen sarviorvokin värit tulevat hienosti esiin salamalla kuvatessa.

Samoin sinisellä siskollaan.

Melkein kukkineet tulppaanit ja parhaimillaan oleva kalliokielo. Kalliokieloista on tullut jättiläisiä kukkapenkissä kasvaessaan. Kohta niiden kasvua varmaan pitää rajoittaa, etteivät valtaa kukkamaata kokonaan.

Himalajan jalkalehti

Kaunotar vai hirviö? Tämän kasvin kasvua olen kuvannut parina vuotena ja olen kiinnostuneena seurannut mitä siitä tulee. Kasville en alunperin tietänyt nimeä, mutta viime vuonna se selvisi, kun lehdet hahmottuivat selkeästi.

Uudet lehtensä tämä on tehnyt rivakasti ja kukan aivan salakavalasti. Edellisenä päivänä ei tarkastuskierroksella ollut havaittavissa kuin kaksi isompaa ja pari pientä lehteä eikä aavistustakaan kukasta. Eilen iltahämärissä sattumalta huomasin jotain vaaleanpunaista pilkottavan ja kukkahan siinä oli avautumassa!

Harrastin ensimmäistä kertaa elämässäni puutarhakuvausta klo 22.30 salamavalolla kun valo ei muuten riittänyt. Olin aivan hämmästynyt miten syvävärisiä kuvia tuli, kun olen tottunut kuvaamaan kirkkaalla auringonpaisteella. Tätä aion jatkaa.

Ainoa hedelmäomenapuu

Puutarhassa on tasan yksi ainoa hedelmiä tuottava omenapuu, mutta sitäkin hienompi mielestäni. Puu on leikattu melko matalaksi, mutta leveyttä riittää. Siitä tulee mieleeni lapsuudesta maantietokirja, jossa oli kuva savannilta ja siellä kasvavasta sateenvarjoakaasiasta.
Vaikka pääosa oksista onkin vankkoja, niin niitä pitää syksyllä tukea kun niihin tulee omenista painoa.