Kartanopioni on tehnyt kaksi lasta. Näiden takia en kauhean aikaisin mene kuokkineni kukkamaille. Silloin lähtee helposti lapsilta juuret, mutta kun malttaa hetken vaikka kuinka näppejä syyhyttää, niin aina silloin tällöin odotus palkitaan. Tämä on sentään kukkapenkissä, mutta viime keväänä ilmestyi talon seinustalle pikkukivien sekaan talon ja betonilaattakäytävän väliin, aivan kuivaan paikkaan jalopionin pentu. Nyt tässä pähkäilen, että kaivaisinko sen ylös ja laittaisin johonkin siivompaan paikkaan. Toisaalta pionit pitää siirtää syksyllä vasta kukinnan jälkeen, mutta taidan tulla siihen lopputulokseen kun pihaani mietin, että annankin sen kasvaa siinä mihin on hyvän paikan itselleen löytänyt. Voi talon muu väki sitten vähän väistää jos aivan käytävälle intoutuu kasvamaan.
Muutenkaan kukat eivät ole järjestyksessä pihalla, sulassa sovussa keskenään missä on hyvä kasvupaikka ja suosikkikukkia monessakin paikassa. Voi aina vedota, että cottage garden-meiningillä mennään eteenpäin.
Quu innoitti minua vähän kuvaamaan pihalla ja tässä nyt muutama kevätkuva. Kiitos potkusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti